Vieraannuttaminen huoltoriidan näkökulmasta

THL:n tilastoraportin (2021) mukaan valtaosa eronneista vanhemmista pystyy sopimaan lapsen asumiseen, huoltoon ja tapaamisiin liittyvistä asioista keskenään ja vain pieni osa etenee käräjäoikeuden ratkaistavaksi. Huoltoriitaan joutuneissa perheissä tilanne on yleensä erittäin konfliktoitunut, eikä voida puhua kahdesta tasavahvasta vanhemmasta. On hyvin tavanomaista, että toisella vanhemmalla on perheessä valta-asema, jota käytetään usein hyväksi. Eron realisoituessa koetetaan kaikin tavoin vakuuttaa sekä viranomaiset että lapset omasta paremmuudestaan vanhempana. Erotilanne nähdään kilpailuna, missä panoksina käytetään kaikista viattomimpia eli omia lapsia.

Ensimmäiset kirjoitukset vieraannuuttamisesta ovat vuodelta 1976, kun yhdysvaltalainen lastenpsykiatri Richard Gardner lanseerasi käsitteen PAS (Parental Alienation Syndrome). Termi on edelleen kiistanalainen ja epätieteellinen. Gardnerin mukaan vieraannuttaminen ilmenee seuraavilla tavoilla.

1. Panettelukampanja etävanhempaa vastaan.
2. Vähäiset tai mielivaltaiset perustelut toisen vanhemman torjunnalle.
3. Äärimmäinen vastakkainasettelu. Toinen vanhempi nähdään täysin hyvänä, vieraannutettu vanhempi pahana.
4. Lapsen väite, että tämä olisi itse päätynyt kielteiseen käsitykseen toisesta vanhemmasta.
5. Lapsi puhuu toisen vanhemman suulla torjutusta vanhemmasta.
6. Lapsi ei tunne syyllisyyttä siitä, että torjuttua vanhempaa mustamaalataan eikä myöskään kiitollisuutta tätä kohtaan.
7. Lapsi toistaa mekaanisesti ja tunteettomasti kielteisiä kuvauksia torjutusta vanhemmasta.
8. Vihamielisyyden leviäminen torjutun vanhemman lähipiiriin.

Gardnerin mukaan panettelukampanjan kohteena on etävanhempi, mutta kokemuksemme mukaan kohteena voi olla myös lähivanhempi, yleensäkin ns. heikompi, henkisesti alistetussa asemassa oleva osapuoli.

Uudistuneessa lapsenhuoltolaissa (2018) vieraannuttaminen mainitaan yhtenä henkisen väkivallan muotona. Sille ei ole tarkkaa merkityssisältöä, mutta usein sillä tarkoitetaan vanhemman käyttäytymistä, joka vaikeuttaa lapsen vuorovaikutussuhdetta toiseen vanhempaan tai aiheuttaa sen katkeamisen. Lastenhuoltolaissa tapaamisoikeudesta annettuihin säännöksiin on tehty lisäys, jonka mukaan "vanhemman on vältettävä kasvatustehtävässään kaikkea, mikä on omiaan aiheuttamaan haittaa lapsen ja toisen vanhemman väliselle suhteelle." Lainvalmistelussa tuotiin esiin, että vieraannuttamista voi tapahtua myös ilman aktiivisia toimia tai tiedostamatta. Edellämainituista syistä johtuen vieraannuttamista- oli se sitten räikeää tai hienovaraista- on erittäin vaikeaa todistaa, jollei se täytä rikoksen tunnusmerkkejä. Tästä syystä käräjäoikeuden ratkaisuissa on miltei mahdotonta nojata vieraannuttamiseen viittaaviin seikkoihin. Toki Suomessakin on tullut esiin yksittäistapauksia, joissa lapsen vieraannuttamista vanhemmasta on tutkittu pahoinpitelynä.

Lastenpsykiatri Jari Sinkkosen mukaan vieraannuttajavanhemmalla on usein taustallaan persoonallisuushäiriö. Lapselle vieraannuttamisella on kauaskantoisia psyykkisiä seurauksia, kuten syyllisyyttä, masennusta ja vaikeutta luottaa kehenkään. Ilmiön tunnistaminen ja siihen puuttuminen ovat ensiarvoisen tärkeitä. Ongelmana onkin se, että vieraannuttajavanhempi on harvoin halukas mihinkään hoitoon. (https://www.duodecimlehti.fi/duo14203)

Monissa muissa maissa vieraannuttamiseen suhtaudutaan tiukemmin kuin Suomessa. Esimerkiksi Belgiassa, Saksassa, Kanadassa ja Australiassa puututaan tiukasti vieraannuttamiseen tai lapsen tapaamistenestämiseen vanhemman toimesta. Tapaamisen estävää vanhempaa sakotetaan ja lapsi käydään hakemassa viranomaisen toimesta. Petri Kolmonen esittelee artikkelissaan Brasilian seitsenportaisen mallin vieraannuttamisen lopettamiseksi. Brasiliassa maksimirangaistus vieraannuttamisesta on 10 vuotta vankeutta.

• Ensin vieraannuttavan vanhemman kanssa käydään vakava keskustelu siitä, mitä hänen käytöksensä aiheuttaa lapselle.
• Jos tämä ei auta, muutetaan asumisjärjestelyt toisen vanhemman hyväksi.
• Seuraavaksi vieraannuttajaa sakotetaan.
• Seuraava askel on psykologisen arvion tekeminen vieraannuttajasta.
• Sitten arvioidaan yksin- ja yhteishuoltajuutta.
• Tämän jälkeen tehdään määräys lapsen asuinpaikasta, jonka ulkopuolelle häntä ei saa viedä, jos on uhka lapsikaappauksesta.
• Viimeinen keino on mitätöidä vieraannuttajavanhemman huoltajuus.

(Lähde: https://www.lastenoikeudet.fi/lastensuojelun-on-puututtava-lapseen-ja-vanhempaan-kohdistuvaan-vakavaan-henkiseen-vakivaltaan-vieraannuttaminen/)

Vieraannuttamisella on kauaskantoisia seurauksia sekä lapselle että hänen lähipiirilleen. Vieraannuttamisen tunnistaminen, siihen puuttuminen ja sanktiointi ovat Suomessa vasta alkutekijöissään. Pelkät puheet ja kirjoitukset eivät riitä, vaan tarvitaan konkreettisia toimia ja tahtotilaa sekä moniammatillista osaamista ja yhteistyötä eri viranomaistahojen kesken. Kaikissa päätöksissä ja toimenpiteissä vieraannuttamisen ehkäisemiseksi tulisi pitää keskiössä tärkein asia- lapsen oikeus turvalliseen elämään. Lapsi ei halua olla taistelukentän keskellä. Hänelle yksikin huoltoriita on liikaa.

Tuija Niemenmaa, toimitusjohtaja Apua Minulta Sinulle Oy